Laura Rättyä, 34 v. syntynyt Ylivieskassa. Opiskelin Jyväskylässä liikunnanopettajaksi ja muutin sieltä Helsinkiin 8 vuotta sitten. Teen päätyötä liikunnan, terveystiedon ja espanjan opettajana. Viimeisin oma harrastus on vapaapaini.
Aloitin brassijujutsun Jyväskylän Fight Clubilla 2012. Voimistelutaustaisena oli tarkoitus löytää joku "höntsälaji", jossa voi oppia jotain täysin uutta. En löytänyt naisten vapaapainitreenejä, mutta törmäsin naisten BJJ-ryhmään. Menin katsomaan harjoituksia, ja noin 3 kk myöhemmin löysin itseni kisamatolta Venla Luukkosen ja Hanna Hirvosen kannustamana. Hurahdin lajin kokonaisvaltaisuuteen. Haastellisuus kaikkine turhautumisineen kiehtoi.
Yks parhaista jutuista on, että BJJ:tä voi harrastaa omalla tyylillä
Mulle on ollut ratkaisevaa, että laji kulkee helposti mukana myös matkustaessa. Olen treenannut vuoden verran Espanjassa ja muutaman kuukauden Chilessä, ja tykkään nykyäänkin yhdistää treenin lomailuun. Treenisali on ollut mulle paras paikka tutustua paikallisiin, ja jiu jitsu -tyypit on mitä mainiointa seuraa. Kuuba taitaa olla ainoa maa, josta en ole BJJ-salia reissatessani löytänyt.
Päävalmentajaksi Crestille päädyin tilanteessa, jossa olin laittanut kisat tauolle ja olin alkanut innostua ohjaamisesta leireillä ympäri Eurooppaa. Crestillä olen treenannut purppura-ruskeavöisenä ensimmäisen kerran ja nyt päädyin päävalmentajan rooliin harrastajien ehdottamana. Tuntui kivalta, että omaan osaamiseen luotetaan. Crestillä tuli myös tosi nopeasti kodikas olo - siellä on lämmin ilmapiiri.
Urheilu on ihan mieletön kenttä tarkastella eri puolia itsestä
Oon oppinut, että pitkäjänteisellä työllä voi päästä pitkälle, ja oon myös joutunut kohtaamaan omaa herkkyyttäni ja vaativuuttani. Yksi ikimuistoisimmista hetkistä oli ensimmäinen kansainvälinen mitali IBJJF:n Euroopan avoimissa. Se tuli yhden tosi rankan jakson jälkeen. Oli myös siistiä käydä kisaamassa ensimmäistä kertaa mustavöisenä kansainvälisissä kisoissa ja huomata, ettei se kärki ole mahdottoman kaukana. Parasta on kuitenkin ollut saada ystäviä läheltä ja kaukaa, joiden kanssa voin olla kuin kotonani.
Oon saanut joitakin lempinimiä matkan varrella
Joskus edelleen nousee esiin, kun eräs kreikkalainen bjj-valmentaja nimesi mut pikkutankiksi (small tank), viitaten mun paineistavaan ohitustyyliin. Mussa parasta on kuulemma hersyvä nauru ja pitkäjänteisyys. Kärsin eniten vaativuudesta itseäni kohtaan ja aikaoptimistiudesta. Luulen usein, että ehtisin tehdä enemmän asioita lyhyessä ajassa. Oon myös aika herkkä, mikä on ehdottomasti vahvuus, mutta sen kanssa on työstämistä myös.
Valmentajana mun etuna on vahva pedagoginen tausta
Oon tottunut ottamaan porukan haltuun. Ryhmämuotoisessa valmennuksessa urheilijalähtöinen lähestymistapa ei näy aina selkeästi, mutta se on kaiken taustalla. Haluaisin tukea harrastajia etsimään omaa tyyliä, olemaan utelias ja löytämään oman polun lajin parissa. Vahvuutena on myös sisäinen palo kehittyä, ja käyn säännöllisesti leireillä ja seminaareissa oppimassa uutta. Tekniikan lisäksi pidän kehonhallinnan ja liikkuvuustreenin mukana lämmittelyissä. Sillä turvataan itseä ja treenikavereita loukkaantumisilta.
Valmentamisessa erityisen hienoa on jakaa harrastuksen kautta pieni pala elämää muiden ihmisten kanssa
Koen onnistuneeni, kun joku saa ahaa-elämyksen treeneissä, kokeilee opettamaani tekniikkaa sparrissa, tai kun kulmatessa ohjeeseeni luotetaan. Vaikka matsit lähdetään aina voittamaan, tuntuvat tulostavoitteet aika abstrakteilta. Sinne mennään antamaan omaa päivän parasta matolle, ja oon iloinen joka kerta, kun urheilija uskaltaa mennä sen tekemään.
Brasilialainen jiu jitsu ja lukkopaini sopivat ihan kaikille
BJJ on Crestin lajitarjonnan pehmeimmästä päästä, ja kokemuksen mukaan lajissa viihtyvät kaiken kokoiset ja ikäiset tyypit. On harhainen ajatus, että kondis pitäisi aina olla viimeiseen hiottu. Mikään pakko ei ole kisata, mutta jos se kiinnostaa, ne voi otella ikä- ja painoluokissa. Laji sopii erityisesti niille, jotka syttyvät intensiivisestä, kokonaisvaltaisesta treenistä ja tekniikan hiomisesta. Ajan myötä karsiutuvat yleensä ne, jotka eivät pysty käsittelemään hankalia tunteita, sillä pidempään harrastaessa tulee varmasti kohdattua joitakin omia kipupisteitä. Mutta se on myös monin tavoin antoisaa.
Tunnen Crestin molemmat aiemmat päävalmentajat, ja arvostan heidän syvää tietotaitoaan lajin parissa. Heidän luomalleen pohjalle on helppo lähteä tuomaan omaa näkemystä. Oma tyylini on tekniikkapainotteinen ja kallellaan modernin jiu jitsun puolelle. Tänä vuonna aion keskittyä tutustumaan meidän ohjaajiin, harrastajiin ja kannustaa porukkaa kisaamiseen.
Terveiset kaikille lajin harrastajille
On ollut tosi tervetullut olo Crestille. Kiitos, kun teette Crestistä lämpöisen paikan, jossa on tekemisen meininki! Meillä on myös vahva ohjaajarinki, joten harrastajat varmasti löytävät omalle tyylillensä sopivan ohjaajan.
Terveiset heille, jotka haaveilevat lajin aloittamisesta
Aika moni lajin harrastajista harmittelee, miksei aloittanut aiemmin. Tuu siis mukaan! :)
"Unelmavalmennettava" on sellainen, joka uskaltaa olla avoin. Kokeilla, kuunnella ja kysyä hyviä kysymyksiä.
Jos saisin käyttää vain yhtä ytimekästä lausetta valmennuksen aikana, se olis varmaan semmonen, että "Lähetään koittaan!"
Oma mottoni on
"Kaikkee muuta ku kädenlämpöstä."
Comments