Lajin alkuaikoina harjoittelussa vahvasti läsnä olivat vapaaottelun (NHB, MMA) ja itsepuolustuksen aspektit. Viime vuosina painotus selkeästi siirtynyt turvallisen kilpajujutsun tai “sporttijujutsun” puolelle, jossa lyönnit ja potkut ovat kiellettyjä. Tavoitteena on kontrolloida vastaanpistävää vastustajaa tavalla joka saa hänet luovuttamaan. Tyypillisesti ottelijat hakeutuvat tilanteisiin jossa he voivat käyttää kuristuksia tai erinäisiä nivellukkoja saadakseen vastustajan luovuttamaan.

Vastustajan kontrollointi on pääsääntöisesti helpompaa matossa, joten osa BJJ:n harjoittelusta on suunnattu hiomaan alasvientitaitoja, jotka auttavat vastustajan mattoon viemisessä ja siellä pitämisessä.
 

Isomman, vahvemman ja agressiivisemman vastustajan päihittäminen pienemmällä koolla ja vähemmällä voimalla on lajin kantavia teemoja. Tämä saavutetaan käyttämällä parempaa vipuvartta, otteita ja positiota suhteessa vastustajaan, oltiin sitten pystyssä tai matossa. Lajin harrastajille kehittyykin ajan myötä syvä ymmärrys ihmiskropan toiminnasta ja sen rajoituksista.
 

Näitä oppeja hyödyntämällä voidaan vastustaja riisua aseettomaksi ja päihittää tilanteen vaatimalla tavalla. Tie tähän oppiin on kuitenkin raskas sekä fyysisesti että henkisesti, ja vaatii paljon harjoittelua. Harjoittelijat hyötyvät kuitenkin kehittyvästä fyysisestä kunnosta, ongelmien ratkaisukyvystä ja itsensä tuntemisesta niin fyysisellä kuin henkisellä tasolla. Tämän lisäksi läheisissä merkeissä tapahtuvilla pari -ja ryhmäharjoituksilla on monia sosiaalisia hyötyjä kun samanhenkiset ihmiset harjoittelevat yhdessä hauskaa pitäen.

Brasilialaisen ju-jutsun suola piilee siinä että lajia pystyy harjoittelemaan turvallisesti, samalla kuitenkin siten että pystyy testaamaan itseään ja omia kykyjään muita vastaan todella kovalla intensiteetillä. Harjoittelun fokus on kuitenkin aina turvallisuudessa.